Englanti o hankalaa ruotsin ope on tyhmä, meillä on terveystiedossa mies. En kestä! Ja äikän ope on kauhea! Koulu olis kivempaa jos kaikki opettajat olis naisia, (koska luotan niihin enemmän) ja että meidän äikän opettaja sais potkut ja vanha ruotsin opettaja takasin. Kiitos!
En jaksa tehä läksyjä, mutta pakko. Ainut ilo mun elämässä on mun kaverit.
Mul on koulussa aika monta hyvää kaveria ja oli jo viime vuonna samat, mut nyt vasta vietän niiden kaa aikaa myös vapaa aikana.
Ennen me oltiin vaan koulus yhes, mut nyt ne haluu viettää aikaa mun kaa. Se on niin ihana tunne ku otetaan joukkoon mukaan eikä käännetä selkää. Ensimmäistä kertaa tuntuu et on kavereita.
Oon meinannu alkaa itkeä kesken tunnin ku on niin epätoivoinen olo. Tänään itkin omas huonees samalla kun siivosin. Löysin Miilan (entisen parhaan kaverin) kirjoittaman ystävänpäiväkortin missä oli etukannessa "miksi olet paras kaverini?".... ja kun sen avas siinä luki "....koska meillä on aina hauskaa. Sovimme riitamme kuin itsestään. Ja meillä on paljon yhteistä. Ja jos olemme oikeasti riidoissa ja lähetämme esim: viestin ookko suuttunu vastaamme automaattisesti en. Kiitos kun saan olla ystäväsi." Aloin aatella että missä kohtaa tein väärin. Miksei me olla enään parhaita kavereita, miksei me olla enään edes hyviä kavereita, sitten mä keksin sen syyn oon liian ruma ja läski toisin kuin Miila. Miila on kaunis ja laiha sekä suosittu. Ehkä oli hyvä, että se ei enää oo mun kaa niin paljon ehkä on hyvä ettei sen tarvi kärsiä katsellessaan mun läskejä ja kuunnelles mun murheita jotka on niin paljon turhempia kuin muiden.
Pari vuotta sitten kaikki oli paremmin. Mul oli paras kaveri joka jaksoi kuunnella mun murheita, äiti oli ylpee musta ja luotti muhun, olin ilosempi eikä muo hävettäny juosta liikkatunnilla kaikkien nähden eikä mun tarvinnu laittaa kymmeniä suihkauksia hajuvettä ennen kun meen kotiin ettei äiti vaan haista ja pety muhun. Taas kerran..
Avain yrittäjyyden tunnilla torstaina meinasin alkaa itkemään, koska piti kirjoittaa paperille positiivisia asioita itsestään enkä mä keksiny mitään. Mä en oo ees tarkka enkä kauheen kannustava ihminen. Enään. Meinasin alkaa itkee myös liikkatunnilla, ku hypittiin korkeutta ja oon siinä vitun surkee ja käteen ja mahaan sattu. En oo missään hyvä ja hävettää muo ihan hirveesti.
Mä oon saatanan ruma aamuisin, kun itken itseni uneen. Silmien luomet on turvonneet enkä oo muutenkaan mikään missi ni ei se itkeminen muo kaunista.
Mun pitäis kärsiä tää tuska/suru pois, mut mä en haluu viillellä, joku kuitenkin huomaisi.
En puhu mun tunteista tai mistään muustakaan kellekkään itken vaan mun huoneessa.
Eikä se auta, että kävelen yhen tytön ohi joka o muo vuoden vanhempi (eli 98) ja joka haukku muo ala-asteella läskiks sanoo, että hyi helvetti mikkä hiukset. Värjäsin sen takia ruskeet/ mustat hiukset ettei se tunnistais muo eikä se sanonu mulle mitään, mut nyt taas ku värjäsin oikeen hiusvärini (blondiks) se haukkuu mun hiuksii ja mä olisin vaan halunnu juosta vessaan itkemään, mut esitin etten kuullu ja jatkoin jutteluu mun kaverin kaa.
No tää ny ei liity niin hirveesti tähä mun "itku postaukseen" mut mun piti mennä 6.9 juomaan taas kerran, mut nyt se ei taida onnistuukkaan, koska joku oli juorunnu kirasta et se oli juonu ja se joutu kuraattorin puheille ja nyt sille tuli sossu ilmotus ja sen äiti on varmaan aika vihane ja miilalla sama juttu. Enkä mä haluu mennä ilman Kiraa juomaan, koska se on parasta seuraa kännissä. Haluun varmaan mennä vaan pussailee tuntemattomiin ja unohtaa kaikki murheet enkä mä uskalla yksin mennä juttelee joillekki tyypeille ja kira on tosi puheliasta sorttia kännissä.
En uskalla enään lintatakkaan vitun pelkuri ku oon. Vittu muo ei kiinnosta vaikka saisin jälkkää, mut mä en haluu kuunnella äitin saarnaa. Mä en jaksa kuunnella ees sen puhetta. Mä en oo puhunu äitin kaa mistään. Oon mä kyl puhunu sen kaa sillasii asioita mitä voi sanoo melkein puoli tuntemattomalle. Esim: mitä telkkarista tulee, oliks koulus kivaa, tarviksä kyydin harkkoihin, mitä koulus oli ruokana, mut ei me puhuta mistään tärkeestä. Oikeestaan mä en ees haluu et se kysyy multa mitään. Mä en jaksa ees kuunnella sitä se puhuu kaikkee turhaa.
Mä en haluu ees et se koskee tai halaa muo. Mä en haluu että kukaan mun sukulainen tai perheen jäsen koskeee muhun. Tuntemattomia mä voin ihan hyvin halata ja pussata, mut en todellakaan aio halata äitii. Mistään hinnasta. Oon outo. Myönnän. Luotan enemmän tuntemattomiin, ku tuttuihin.
Oon syöny tällä viikolla suunnilleen 800-1700kcl, mutta oon kuluttanu joka päivä jonkun verran, koska maanantaina olin pyöräilees kavereiden kaa tiistaina harkat keskiviikkona taas pyöräilees kavereiden kaa torstaina harkat ja perjantaina koululiikka.
En oo uskaltanu mennä puntarille. Pelottaa et paino on noussu, koska näytän läskimmältä ku viime viikolla.
Miks mä en laihdu?? läskii tulee vaan lisää, mut se ei lähe!
Joskus 9.9 koulukuvaus. En oo valmis! en oo vielä tarpeeks laiha!! Ei oo tarpeeks aikaa laihtuu. Pakko laihtua. Oisko ens viikon perjantaina joku 60m juoksu. Ei vittu! kaikki on muo niin paljon nopeempii juokseen sen ja vielä 13.9 on 1500m en helvetissä jaksa juosta sitä. Katotaanko niin saan paljon huonomman numeron siitä ku viimeeks. Viimeeks sain 8- ja ny varmaan saan jonkun 6.
-SomeBody-