pööö

    no keskiviikkona kalorit oli siinä tuhannen paikkeilla, koska ahmin jäätelöä.
en tiiä kuinka paljon kaloreita niistä jäi ku oksensin osan ulos ja torstaina mun naama oli ihan turvoksissa. Oli ne jo illallakin, mut se ei häirinny niin pahasti, koska mä olin kotona yksin. Aamulla mun ääni meni ku mä puhuin äidille, mut mä en tiiä johtuuko se siitä oksentamisesta vai mistä.
Mun äiti sano mulle ja kaikille mun sisaruksille, että ne ehkä eroaa mun isäpuolen kaa. Ne meinas erota jo viime kesänä, mut ei sitte eronnu eikä myöskään tälläkään kertaa.
     Mä olisin ehkä halunnu, että ne eroo, koska mä haluun täältä perämetsästä pois ja tavata uusia ihmisiä, mut emmä kuitenkaan haluu et ne eroo, koska äiti olis ihan rikki, mut mä en enää haluu asuu täällä, mä haluisin et me muutettais, mut en siltikään, koska naapuris asuu poika joka on mulle tärkee kaverina, koska se on ainut jolle mä kerron kaiken. No en ihan kaikkea, mut enemmän kuitenkin ku kenellekkään muulle. Aina ku kävellään linkka pysäkiltä kotiin me puhutaan kaikesta mitä on tapahtunu. Mulle tulis sitä tosi paljon ikävä ja kelle muulle mä puhuisin ku ketään ei kiinnosta.
Mä haluun parhaan kaverin. Jonku jolle jutella ku masentaa tai surettaa. Viime vuonna mul oli kaikki paljon paremmin. Mul oli viime vuonna paras kaveri ja paljon kavereita joille jutella eikä ketään kiinnostanu kuinka suosittu oli tai kuinka moni tykkää profiili kuvasta.

Me oltiin tänään Ähtärin eläinpuistossa. Muuten oli kivaa, mut mun pikkusisko osaa olla tosi rasittava. Me kierrettiin eka se eläinpuisto ja sitte se kotieläinpiha. Mulla tuli ihan hirveen ikävä mun kuolleita marsuja, ku siellä oli kaks ihan pientä marsua.

Tuli käveltyä tosi paljon ja tuli syötyy kaurapuuroa 4 ja puoli mini korvapuustia ja yks banaani.ja pieni lehtipihvi, mehujää, puffet ja yks ruisleipä. Kalorit on taas siinä tuhannen paikkeilla. Pitäis vähentää syömistä. Ainakin jäätelön.

Huomenna mun pitää kattoo vaatteet joita mä käytän vielä ja mitä en ja laittaa ne vaatteet joita en käytä laatikkoon. Toi juttu on aina pitäny tehä kesällä, mut yleensä mun pitää tehä se yksin ja se on hyvä niin ni ei tarvi alkaa keksii kaikille mun tavaroille piilopaikkaa. Mä en todellakaan et äiti löytää lisää niitä mun syömis papereita. Nii siis ny mun äiti sano et se haluu tulla kattomaan ja ny illalla mä oon piilottanu suurinpiirtein kaikki mun lappusen patjan väliin ja osan tavaroista mun  korulaatikkoon.

Mä yritän oikeesti vähentää tätä syömistä. Mä oon vaan niin laiska liikkumaan tai välittämään. Joka ilta mä nään tän mahan ja ahdistaa enkä siltikään tee mitään. Onneks harkat alkaa pian, mut emmä siltikään pääse ekoihin reeneihin ku me mennään viiden päivän loma reissulle.
Mä en kestä perheen seuraa. Kaikki huutaa ja itkee ja kaikki on surullisia joka ikinen kerta ku mennään yhes jonnekki ja silti yhä mennään.

    Mä oon tosi surullinen äidin puolesta. Se on ihan masentunu, se haluu haleja koko ajan ja mä en osaa antaa. Mä en osaa osoittaa rakkauttani tai suruani. Mä en haluu et kukaan kuulee et itken mä en vaan haluu että kukaan saa tietää et oon niin heikko että itken. Mä en osaa tai haluu osoittaa rakkautta, koska se viedään multa kuitenkin pois niinku mun marsut. Mä annoin niille niin paljon rakkautta ja sit ne kuoli eikä mul ollu enään ketään. ei parasta kaveria ei ketään kelle jutella ja sitte mä aloin viillellä ja purkasin mun paineet ja tunteet viiltelemällä. Hetken oli hyvä olla ja sitte se paha olo oli taas. Jäljet on jo haalistuneet mutta arvet on ikuisii.

-SomeBody-